75252850_3408695812504555_7458848151370203136_o

Minna

Olen Minna, 52, oululainen hammaslääkäri. Innostun helposti liikunnasta, mutta usein se läsähtää lyhyeen. Halusin Hannan valmentajakseni, koska työasentoni on niin kumara, olin ihan lysyssä. Lisäksi lähdin mukaan pyöräilytapahtumaan Team Rynkeby- God Morgon 2019 Oulu Helsingistä Pariisiin (n 1200km viikossa), koska minulle tuli olo, että jotain täytyy tehdä oman kunnon suhteen.

Omin ”voimin” sohva imi minut syliinsä ja musta oli tullut sohvaperuna. Halusin olla aktiivisempi. Lisäksi minusta on mukavaa auttaa ihmisiä, eli Rynkebyn filosofia palveli ajatuksena valtavan hyvin omalla osallani.

Hanna teki minulle saliohjelmia, jotka hoitivat työasentoni aiheuttamaa kumaraa asentoa paremmaksi, ja tukivat pyöräilyharrastusta. Pidimme molemmat tärkeänä sitä, ettei pitkien pyöräilymatkojen takia alkaisi esiintymään rasitusvammoja. Saliohjelmat siis hoitivat ryhtiä ja toimivat rasitusvammojen ehkäisijänä.

Matka Pariisiin on vuoden mittainen projekti (10kk ollakseen tarkka), minkä aikana homma aloitetaan peruskunnon kehittämisellä ja toisiin tutustumisella. Alkuun treenasimme ryhmän kanssa sauvakävelyillä kolme kertaa viikossa, aluksi tunnin kestävillä lenkeillä loppuajan 3-4 pitkiin lenkkeihin. Kun lumi suli, siirryimme pyörien päälle. Pisimmät harjoitukset treenikaudella olivat 229 km/vrk.

Peruskunnon lisäksi pyöräilyssä tarvittiin lihaskuntoa. Ryhti, core, jalat ja kädet ja varsinkin lapojen alue ovat koetuksella pyörän päällä. Niska ja hartiaseutu toki väsyi, mutta minulle ei tullut minkäänlaisia rasitusvammoja koko aikana. Toisilla joukkuelaisilla rasitusvammat kyllä harmillisesti oireilivat. Sanoinkin heille, että kannattaisi tehdä salilla tähän asiaan suunniteltua treeniohjelmaa. Nyt jälkeenpäin hekin ovat aktivoituneet käymään salilla, jotta voisivat jatkaa pyöräilemistä.

Kädet jaksoivat hyvin puristaa jarruja pitkissä huimissa mäissä, missä hurjimmat pudottelivat jopa 70km/h vauhdilla alaspäin. Minulla ennätys oli 54km/h. Ja mäkiä oli paljon. Jos mäkiä oli alaspäin, oli niitä ylöspäin myös, jolloin tarvittiin lihasta puristaa poljinta ylös ja alas. Saliohjelma toi voimaa etenkin pyöräilyssä tarvittaviin reisilihaksiin, ja niin pyöräilyssä kuin työasennossa kovalle kuormitukselle joutuvalle takaketjustolle.

Pääsin Pariisiin, ja olo oli, että olisin voinut kunnon puolesta vaikka pyöräillä takaisin kotiin! Kiitos tästä suurelta osalta tietysti Rynkebyn treeniohjelman mutta vähintään yhtä iso kiitos kuuluu Pt Hannalle (Vaikka ei siltä silloin tuntunut, niin kiitos niistä mm. pyöräilijänkyykyissä vuodatetuista hikipisaroista!)